Idea tähän projektiin kypsyi viime vuoden aikana käytyäni lukuisia keskusteluja ystävien ja tuttavien kanssa. Nykypäivänä kaikki tuntuvat tuskailevan tavarasta - sitä on liikaa, liian vähän tai se on väärää. Tuntuu absurdilta, että monet jopa muuttavat suurempaan asuntoon saadakseen kaiken omaisuutensa säilöttyä ja iso osa rajallisesta vapaa-ajastamme kuluu ostamisen ja sen pohtimisen parissa. Tämänkin ajan ja energian voisimme käyttää vaikka läheistemme kanssa, rakkaiden harrastusten parissa tai vaikka maailman pelastamiseen.
Oikeastaan monesti tuntuu, että todellista rikkautta on valinnan vapaus. Tällä valinnan vapaudella en todellakaan viittaa siihen, että voimme valita sinisen ja punaisen mekon väliltä, vaan ennemmin valita miten aikamme käytämme ja mitä teemme elämällämme. Tarve tietynlaiseen materiaaliseen elämäntyyliimme tuntuu sanelevan paljolti sen, miten aikamme käytämme ja mitä valintoja teemme elämässämme.
Tässä blogissa aion kertoa tämän vuoden projektistani, jonka tavoitteena on pohtia omaa suhdettani kuluttamiseen. Tänä vuonna en aio ostaa mitään kestokulutushyödykkeitä. En uusia vaatteita, sisustusesineitä, keittiökoneita tai urheiluvälineitä - tai mitä ikinä sitä nyt tuleekaan mieleen tarvitsevansa. Tehdäkseni projektista vielä vaativamman, luovun joka päivä yhdestä esineestä. Uskoisin, että minulla riittää luovuttavaa koko vuodelle, tosin en aio luopua lempinahkahousuistani tai blenderistäni haasteen takia, joten varaan itselläni oikeuden pyörtää päätökseni jos tavarat yksinkertaisesti loppuvat.
Välttääkseni kuulostamasta tekopyhältä minun on huomautettava, että tiedostan olevani valtavan onnellisessa asemassa kun minulla on mahdollisuus edes ajatella tällaista projektia. Minulla on kaikki tarvitsemani ja vähän enemmänkin. En todellakaan usko, että tulevan vuoden aikana joudun kertaakaan tilanteeseen, missä minun olisi aivan pakko hankkia yhtään mitään. Toisaalta jo se, että voin tehdä viikottaisia valintoja kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä asettaa minut parempaan asemaan kuin valtaosan muista maailman ihmisistä. Tiedostan kyllä, että monelle kuluttamatta jättäminen ei ole valinta vaan olosuhteiden asettama pakko. Tästä huolimatta toivon, että projekti tuo selkeyttä omaan elämääni sekä ehkä inspiroi myös muita pohtimaan omaa kuluttamistaan.
Välttääkseni kuulostamasta tekopyhältä minun on huomautettava, että tiedostan olevani valtavan onnellisessa asemassa kun minulla on mahdollisuus edes ajatella tällaista projektia. Minulla on kaikki tarvitsemani ja vähän enemmänkin. En todellakaan usko, että tulevan vuoden aikana joudun kertaakaan tilanteeseen, missä minun olisi aivan pakko hankkia yhtään mitään. Toisaalta jo se, että voin tehdä viikottaisia valintoja kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä asettaa minut parempaan asemaan kuin valtaosan muista maailman ihmisistä. Tiedostan kyllä, että monelle kuluttamatta jättäminen ei ole valinta vaan olosuhteiden asettama pakko. Tästä huolimatta toivon, että projekti tuo selkeyttä omaan elämääni sekä ehkä inspiroi myös muita pohtimaan omaa kuluttamistaan.
Tänne blogiin aion raportoida haasteen etenemisestä päivittäin. Joka päivä kerron, mistä luovuin, miksi olin sen alunperinkään hankkinut ja mikä oli hankalaa (jos mikään). Aion myös pohtia kuluttamista niin kuluttajatutkimuksen kuin ihan oman historiani näkökulmista. Näin alkuun varmaan kerron myös hieman omista kulutustottumuksistani, elämästäni ja tämän projektin inspiraatiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti